Veli Elia kulki tavernasta kotiinsa, henkisesti valppaana. Grillikioskin kohdalla hän näki murheekseen veli Sakariaan, joka tunki naamaansa makkaraperunoita.
Veli Elia puhutteli leppeästi veljeään: "Kuinka syöt grilliruokaa paastoaikana, veli Sakarias?" Veli Sakarias vastasi: "Kuinka arvostelet minua, vaikka oma hengityksesi löyhkää viinille Lavraan saakka?"
Riidan ehkäistäkseen he päättivät mennä aamupalveluksen jälkeen abba Georgioksen luo. Hänet tunnettiin kohtalaisesta arvostelukyvystä.
Aamulla abba Georgios kuunteli veljien tarinat huolellisesti ja vakavin kulmin. Hän lausui: "Veli Sakarias, olit nälkäinen ja söit. Eikö ruoka ole Luojan lahja? Älä suotta pahastu veli Elia." "Veli Elia, oletko maistanut makkaraperunoita viinin kanssa? Olit nälkäinen ja aloit räyhäämään. Käytä jatkossa kohtuudella molempia, rakas poikani."
Veljet katsoivat sydämeensä ja tekivät sovinnon vedet silmissä ja katuivat. Maine abba Georgioksesta alkoi levitä, siksi hän sulkeutui skiitan toimistoon, jonne valo ei paistanut eivätkä vieraat päässeet.
